Terveppä terve!
Ennen ku meen aiheeseen, nii taas mennyt kauan viime tekstistä. Oon tosiaan asunu mummun luona ja jostain syystä netti oli aika hidas siellä jopa mun kännykällä, nii en oikee saanu aikaseks kirjotella tänne mitään. Mut nyt oon muuttanu takasin kotia ja netti toimii taas. Toivottavasti nyt ei tuu enää hirveen pitkiä taukoja kirjottelusta. Mut nyt aiheeseen.
Mää näin tänään yhen videon youtubessa, jossa puhuttiin ulkonäköpaineista. Siinä puhuttiin siitä, ku nykyään yhä nuoremmat lapset meikkaa ja pukeutuu kuin teinit. Laittoin kommenttia siihen videoon, mut tekstiä tuntu tulevan nii päätin kirjottaa nyt blogipostauksen siitä.
Siis musta on ihan kauheeta, ku 10-12v lapset, lähinnä tytöt, on "aikuistunu" eivätkä näytä enää lapsilta vaan teineiltä ja pikkuaikusilta. Itse kun muistelen ala-aste aikoja, en minä todellakaan meikannut tai pukeutunut tiukkoihin vaatteisiin. Ehkä joskus juhliin tai koulukuvauksiin laittoin vitosella ja kutosella huulikiiltoa, mut en todellakaan meikannut kunnolla joka päivä. Alotin meikkaamaan kunnolla, laittaan tukkaa ja miettiin pukeutumista vasta kasilla, eikä kukaan mua siitä kiusannu. Nykyäänki pystyn käymään kaupassa ilman laittautumista tai rönttävaatteissa ja mää oon 19. Onhan mullaki ulkonäköpaineita, mut en ole koskaan antanu ulkonäköpaineitten muuttaa itseäni. Aloin meikkaamaan sillon ku halusin, aloin laittaan tukkaani sillon ku halusin ja mietin pukeutumistani sillon ku halusin.
Musta tuntuu, et yks syy tähän lasten "aikuistumiseen" on ku moni ala-aste on nykyään yläasteen yhteydessä. Ainakin täällä missä mää asun ala- ja yläasteet on joko samassa rakennuksessa tai tosi lähellä toisiaan. Eli ku yläaste on lähellä nii ala-asteen lapset näkee näitä teinejä ja ottavat ulkonäköpaineita ja alkavat meikkaamaan ja pukeutumaan eri tavalla. Kyllähän niitä ulkonäköpaineita tulee muualtakin, mut jos on 5 päivää viikossa samassa rakennuksessa ku yläasteen teinit, niin kyllä se alkaa vaikuttaan. Sillon ku mää olin ala-asteella, lähin yläaste oli kuuden kilometrin päässä, joten me ei nähty miltä yläasteikäset näytti. Nyt sitä ala-astetta on laajennettu ja siihen laajennukseen tuli yläaste. Voin vaikka vannoa et samalla ku se yläaste tuli siihen, niin ala-asteen lapset muuttu.
Samaan aikaan ku lasten pukeutuminen ja ulkonäkö muuttu, niitten käyttäytyminenki muuttu. Oon puhunu työkavereitten kaa siitä ku sillon ku minä olin ala-asteella ja vielä yläasteellaki opettajia ja varsinkin rehtoria kunnioitettiin ja vähän pelättiinki. Nykyään on ihan sama vaikka sanois lapselle, et se joutuu rehtorin puhutteluun. Ei se vaikuta yhtään. Ja nyt ku lapset on hoksannu ettei heihin saa koskea, niin ne käyttäytyy ihan miten haluaa. Mulleki kävi tässä yks päivä niin, että puhuttelin kolmea tyttöä jotka oli kiusannu yhtä kaks vuotta nuorempaa tyttöä, yks niistä kuunteli mua mut kaks muuta vaa ilkku ja illisteli ja jatkoivat omia juttujaan. Kerroin sitten niitten opettajalle tästä ja heille on pidetty puhuttelu. Ei se ole silti auttanut, koska välitunneilla ne samat tytöt käyttäytyy ihan samalla tavalla edelleen.
Miks lapset ei vaan voi olla lapsia enään? Sillä ala-asteella missä minä oon ei meikata tai pukeuduta tiukkoihin vaatteisiin, mutta käyttäytyminen on silti teinimäistä. Tän ala-asteen lähin yläaste on siis kolmen kilsan päässä joten meiän lapset ei näe päivittäin teinejä, vaan ovat oman ikästensä ja nuorempien kaa, sillä meillä on eskari ja päiväkoti samassa rakennuksessa. Meidän lapset näyttää lapsilta ja osa vielä käyttäytyy kuin lapset. Sen takia musta on todella kiva olla töissä tuolla, mut en usko et nauttisin työstäni niin paljon, jos olisin jollain muulla koululla.
Mut ennen ku eksyn ihan kokonaan aiheesta ja tästä postauksesta tulee kilometrin pitusta niin lopetan. Sen verran vielä kirjotan, et oon leikannu tukan pitkästä aikaa ja puolet tukasta jäi kampaamon lattialle. Oon ite tykänny ihan hirveesti tästä tukasta. Mutta tässäpä tämä postaus. Ensi kertaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti